STOP KUSI! - kampanja

Kuseskelu yritetään vihdoinkin saada kuriin kampanjalla. Kiittää kampanjoinnista saamme Metro - lehteä ja mainostoimisto Convoyta. Vappukampanjan tavoitteena on herätellä kaupunkilaisia ajattelemaan ja vähentää virtsavanoja katukuvassa. 

Omakaupunki sivustolla kampanjaa mainostettiin sivostollani aiemmin julkaistulla kuvalla (Teksi: Operaatio puhdistus). STOP KUSI!- kampanjan tavoitteena on aktivoida ihmisiä hiljaisen paheksunnan lisäksi myös toimimaan yleisen viihtyvyyden eteen, Convoy partnerin Mikko Tikander kertoo.

Kampanja näkyy mm. Metro lehdessä ja Nyt-liitteessä vappuun saakka. (lähde)

Itse odotan mielenkiinnolla kampanjan tuloksia ja sitä miltä tämänaamuinen Metro - lehti mahtaakaan näyttää. Nyt lorahti sivuston ÄLÄ KUSE! -kampanjaideaan tämän vuoden helmikuulta voit tutustua TÄÄLTÄ. ÄLÄ SIIS KUSE!

Miesten vessa

Matkarauhaa kampanja

Matkarauhaa on taas yksi paskimmista ja turhimmista joukkoliikennekampanjoista aikoihin. Rahaa palaa ja kampanjan perusidea vaikuttaisi olevan "Ole hiljaa julkisissa kulkuvälineissä". Vaikka ihmiset saavatkin itse toivoa kaikenlaista, ei näiden toiveiden julkaisu tunnu kovin älylliseltä touhulta. Kun toinen toivoo lukurauhaa, niin seuraava kiittää, kun juttelet vierustoverille metrossa. 


Kansainvälisesti ajateltuna suomalaisissa liikennevälineissä matkustaminen on kuin istuisi huopatossutehtaassa tai kirkon penkissä. Hiljaista on. Jos erehtyy nauramaan ystävän kanssa kovaan ääneen, niin saa osakseen paheksuvia katseita. Kännykkään kovaa puhumisestakin saatetaan ihan tulla huomauttamaan. 


Julkisissa saa Suomessa matkustaa, mutta siellä ei saa näkyä eikä kuulua. Kanssamatkustajille ei jutella, jotta ihmiset eivät häiriintyisi. 


Nyt "Matkarauhaa" - kampanja julistaa meille mm. "Kiitos kun annat minulle lukurauhan." Olen näihin "Saisinko lukea rauhassa" - kiukuttelijoihin törmännyt mm. lähijunassa. Ihmiset haluavat lukea - ihan kiva, mutta kirjastot ovat sitä varten ja oma sänky tai nojatuoli jos haluaa hiljaisuutta. Kyllä junissa, raitiovaunuissa ja busseissa elämää pitää olla ja puhetta kuulua.  Pitäkää älämölöä ja hauskaa, naurakaa, puhukaa kännyköihin, kuunnelkaa musaa, eläkää ja iloitkaa. Ei ne bussit tai junat mitään kirkonpenkkejä ole!


Koska kuitenkin kampanja on julistettu, myös 'Nyt lorahti' sivusto esittää julkisilla matkustaville yhden toiveen: KIITOS KUN ET KUSE PYSÄKEILLE.

Samaa kakkaa

HS 6.4.2012

Yksi tarina siitä, kuinka oma elämä kusee

Ostin asunnon vuonna 2005 Kalliosta. Oli kevät. Remontoidessani uutta kotiani viereisestä vuokra-asunnosta käsin, en heti siirtänyt kirjojani uuteen kotiini. Tein sen vasta, kun virallisesti luovutin vuokra-asuntoni eli reilun kuukauden päästä kaupoista.

Elämä meni eteenpäin ja rakastuin. Pian jo remontoitiin poikaystäväni kanssa isompaa asuntoa Vallilasta, jonne sitten muutimme 2007. Muuttaessani Kalliosta pois laskin, että olin asunut omistamassani asunnossa tasan kaksi vuotta. 1.6.2005 muutin sinne virallisesti maistraatin papereiden mukaan sisään ja 1.6.2007 muutin uuteen kotiini Vallilaan. Tasan kaksi vuotta siis.


Laitoin Kallion asunnon muuton jälkeen vuokralle. Pitkä vuokrasuhde päättyi vuoden lopussa ja asunnosta paljastui kaikenlaista (tämä olisikin jo ihan toinen tarina). Neljän kuukauden remontti kahtine kuivatuksineen on ehkä viikon päästä vihdoin valmis ja rahaa on palanut tuhansia euroja. Tarkalleen ottaen noin 6300 euroa vuokratulojen menetyksinä ja remonttikustannuksina.


Taloudellisessa katastrofissani tuntui oikealta hetkeltä myydä tämä kaunis, mutta pieni koti pois. Tunnelmalliseksi stailattu koti Kallion sydämmessä kattonäkymillä sai viikossa neljä tarjoajaa ja kahden parhaan tarjouksen hintakin oli kohdillaan. Rahaa oli stailaukseen, pieniin korjauksiin, myyntikuntoon laittamiseen sekä ilmoituksiin mennyt noin 1000 euroa. Tuntui, että se oli kannattanut.


Juuri ennen käsirahasopimuksen tekoa intuitioni pani soittamaan maistraattiin, että tulihan se kaksi vuotta todella täyteen, ettei myyntivoittoveroa sitten mene. Ei tullut. Päivä puuttui. Yksi vitun päivä. 1.6.2005-1.6.2007 ei ole kaksi vuotta vaan päivää vaille kaksi vuotta. Se yksi päivä tarkoitti 28 % myyntivoittoveroa, joka olisi tapauksessani ollut yli 20 000 euroa. 20 000 euroa veroa minun typeryydestäni ja yhdestä päivästä! Laskuvirhe. Ajatusvirhe. Tietämättömyttä. En tarkistanut maistraatilta mitä kaksi vuotta tarkoittaa. Se ei tarkoittanut mitä maalaisjärkeni oli sanonut, vaan ihan jotain muuta. Olin laskenut kaksi vuotta itse ja en ollut osannut.


Kaikki mahdolliset paperit kaivettuani, minulla ei ollut kuin kauppakirja päivältä 29.4.2005 ja kotivakuutus päivästä 2.5.2005 alkaen osoittaa verottajalle ja maistraatille, että olin asunut asunnossa jo ennen päivää 1.6.2005. Olin kuukauden ajan elänyt toukokuussa 2005 kahden asunnon välillä, jossa toisessa oli keskeneräinen vesivahinkoremontti ja toisessa putkiremontti. Kirjoja vain en ollut siirtänyt. Verottajalle ja maistraatille tämä ei riittänyt. Oikaisua ei tippunut kummaltakaan taholta. Päivä siis puuttui edelleen, käänsi asiaa vaikka miten päin. 


Peruin asuntokaupat pettyneenä ja pettynyt oli pieneen kotiin rakastunut, asioitaan järjestelemään alkanut ostajakin. Minulla alkoi tavaroiden pakkaaminen ja turhan tavaran myyminen. Muutto takaisin Kallioon oli varma. Kaksi vuotta 33 neliön kotia 3 vuotiaan lapsen kanssa edessä. Onneksi meitä oli enää vain kaksi ja Kallio on kivempi paikka, kuin Vallila yritin ajatella aurinkoisesti. Lisäksi jokainen päivä kauniissa, mutta pienessä kodissa tienaisin 28 euroa, mikä tekee kuukaudessa 833 euroa, jos ajattelee myyntivoittoveroissa säästettyjä rahoja ja päätin ajatella niitä joka päivä.


Nyt on sitten 51,5 neliön kokoinen, kaunis, täysremontoitu, huippukuntoinen, vanhaa arvostaen kunnostettu koti tummilla lautalattioilla, puupeiliovilla, leveillä ikkunalaudoilla, korkeilla huoneilla vuokrattavana Vallilassa ainakin kahdeksi vuodeksi. Kylpyhuonekin on vasta remontoitu trendikkäillä kalusteilla ja kaakeleilla. Muuttofirma on hakusessa, mutta ei mitään sellaista, jossa firman johtaja kusee pihalle muuton jälkeen, niinkuin eräässä kauhukertomuksessa Plazan keskustelussa kerrottiin.

Suomi on ihmeellinen ja vaikea maa.

PS. Tämän tarinan halusin kertoa sille toiselle typerykselle, joka tekee saman virheen ja löysit tämän googlatessasi netistä. Toivottavasti lohdutti, että muillekin voi käydä näin.

HAUSKAT VAPPUKORTIT

Vappu tulee taas nopeammin, kuin arvaisikaan. Tein vapuksi muutaman E -kortin, joita Nyt lorahti sivusto lupaa lähetettäväksi ystäville ja tutuille. Oikein hauskaa vappua kaikista katulorottelijoista huolimatta.

vappu e-kortti, hauskaa vappua, humoristiset vappukortit, hauskat vappukuvat

Kusipäisyyden anatomia

kusipää

Mustia mietteitä

Fuck yea