Nyt lorahti!: Virtsa ja taide

Olen jo pitkän aikaa muistellut teosta, joka vuosia sitten sykähdytti minua kovasti. Pissakukkia teoksessa joku tai jotkut olivat virtsanneet hankeen ja näiden pissaamisjälkien avulla oli valettu valkoisia, toinen toistaan ihmellisimpiä ja erinäköisiä pissakukkia. Aivankuin jokainen lumihiutale on erilainen, olivat myös nämä pissakukat jokainen omanlaisensa yksilö. Muistelin törmänneeni teokseen Dublinin nykytaiteenmuseossa ja kaivelinkin vanhoja valokuvia toiveikkaana - ehkäpä olinkin ottanut näistä kukista valokuvan, jota voisin käyttää nyt blogissani? En kuitenkaan löytänyt omista kuva-arkistoistani todisteita teoksesta. Vuosi sitten aiheen googlaaminen ei tuntunut myöskään tuottavan tulosta.

Virtuaalisesta maailmasta voi löytää uudelleen taide-elämyksen, jonka luulit jo kadottaneesi. Tänään kun googlasin talvisia aiheita blogiini (kuten sanoja: hankeen virtsaaminen) törmäsin Elävän arkiston sivuilla Ars 95 näyttelystä kertovaan artikkeliin ja videoklippiin. Pissakukat vuosien takaa olivat jälleen siinä silmieni edessä ja avautuvat koko kauneudessaan ja ihmeellisyydessään kaikille halukkaille ja kiinnostuneille katsojille. Aikaa siis kohtaamisesta pissakukkien kanssa oli kulunut kokonaiset seitsemäntoista vuotta ja nyt ne olivat jälleen edessäni - kiitos YLEN ELÄVÄN ARKISTON. (linkistä pääset videoklippiin)

Tämän löydön jälkeen aloin hakemaan netistä muitakin virtsataiteilijoita ilahduttamaan, herättämää ihmetystä ja kenties muitakin tunteita - mitä nyt kellekin. Katsojan ja teoksen väliseksi asiaksi jääköön se, mitä kukakin näissä töissä sitten näkee. Myös Ars 95 näyttely korosti taideteosta tulkintojen kohteena. Näyttelyn kuraattori Tuula Arkio sanoo Tv-uutisten haastattelussa, ettei teoksia pitäisi katsoa yksittäisinä esineinä, vaan miettiä, miksi ne ovat siinä, mitä niillä yritetään sanoa ja mennä sen asian sisälle. Taidetta ovat Aikion mukaan ne asiat ja ajatukset, joita taide itsessään herättää.

Enimmäkseen esittelemissäni teoksissa virtsa kauhistuttaa esimerkiksi nöyryyttäen kristillisiä symboleita ja herättäen pelkoja Aidsiin sairastumisesta. Myös eritteet osana seksuaalisuutta taidenäyttelymiljöössä on herättänyt protesteja. Näin ainakin niissä keskusteluissa, joita teoksista on niiden julkaisun aikoihin käyty.

Ars 95 näyttelyn aikaa kuvataan elävän arkiston sivuilla seuraavasti: "1990-luvulla jylläsivät kovat arvot ja myös Ars 95:n teokset kertoivat ihmisen peloista maailman myllerryksessä. Yleisö ja lehdistö kohisivat verta, virtsaa ja spermaa jauhavista tehosekoittimista ja pissakukista".

Pissakukat lienevät näistä teoksista kauneimpia ja vähiten ihmetystä herättäviä. Miten jostakin 'jätteestä' tai ns. 'kuona-aineesta' voikin tulla jotakin niin kaunista ja niin yksinkertaisesti. Kurkistus hangen sisuksiin, virtsan poraamaan reikään onkin aivan jotain muuta, kuin inhottavat keltaiset roiskeet hangella tai peniksellä hankeen tuhrittu nimikirjoitus. Pinnan alta voikin löytyä jotain aivan yllättävää.

Ars 95:n näyttelyssä Helen Chadwickin valkeat pissakukat ovat naisten ja miesten pissaamisjälkiä lumessa. (Kuriositeettinä tähän voisin kertoa vielä, että Norjassa napsahtaa yli tuhannen euron sakko hankeen virtsaamisesta. Keltaisten rantujen roiskiminen hohtaviin hankiin parhaimpana hiihtokautena on ankarasti ja kalliisti kiellettyä. Tätä siis ei kannata kokeilla, jos kotimaasi tai hiihtolomakohteesi sattuu olemaan Norja. Suomessa roiskiminen lienee tavanomaisempaa ja sakkojen saaminen hankien saastuttamisesta epätodennäköistä. Täytyy toivoa pakkasten jatkuvan. Luulisi nimittäin paukkupakkasilla ulkoilmavirtsaamisen olevan myös epämiellyttävää? Kokemuksia saa ja toivotaan jaettavan kommenteissa.)

Siirrymme seuraavaksi pois Ars 95 näyttelystä lähemmäksi nykypäivää. Ohessa esittelen yhden Stina Saariston töistä. Saaristo on yksi omalaatuisimmista suomalaisista nykytaiteilijoista. Hän käyttää töissään mallina itseään ja kirpputoreilta hommattua roinaa. Stina kuvaa töidensä kautta naisen elämää ja naiseen kohdistuvia vaatimuksia. Mitä tämä kuva voisikaan kertoa aikuisen naisen suhteesta esimerkiksi miehiin tai kumppaniinsa ja niihin odotuksiin, joita kumppanilla suhteessa naiseensa on? Miestyyppi on minulle ainakin helppo tunnistaa, kun hieman asiaa mielessänsä kaivelee.

Stiina Saaristo (s. 1976 Kisko) on suomalainen kuvataiteilija. Saaristo käyttää teoksissaan lyijykynää ja värikynää. Teoksille on ominaista groteski liioittelu ja huumori. Niiden henkilöhahmot ovat usein epävakaita lapsiaikuisia ja aikuislapsia. (Wikipedia, katso myös http://www.skenet.fi/artikkeli/10/01/stiina-saaristo).

Piss Christ eli Pissakristus on kiistelty valokuva, jossa muovista valmistettu krusifiksi on upotettu taideteoksen tekijän omaan virtsaan. Taiteilija on yhdysvaltalainen valokuvaaja vuonna 1950 syntynyt Andres Serrano - aikamme kohutuimpia taiteilijoita. Serrano on herättänyt kotimaassaan niin paljon närkästystä, että häntä on käytetty esimerkkinä siitä, miksi julkisilla varoilla ei pitäisi rahoittaa nykytaidetta.Taideteos esiteltiin vuonna 1989 ja Andres Serranoa syytettiin välittömästi muun muassa jumalanpilkasta. Toisaalta teosta pidettiin myös merkittävänä esimerkkinä taiteilijoiden sananvapaudesta. (wikipedia, http://ylioppilaslehti.fi/2001/02/virtsaa-verta-ja-kuolemaa/)

Ruotsissa "History of sex"- näyttely herätti kohua 2007 ja uusnatsien uutisoitiinkin tuhonneen pissajeesuksen. Neljän naamioituneen miehen toimesta heiluteltiin rautaputkia ja kirveitä History of sex - taidenäyttelyssä Ruotsin Lundissa. Motiivina teolle kerrottiin "pervessin taiteen" esittämisen estäminen. Piss Christ teoksen lisäksi näyttelyssä oli esillä valokuvia ihmisistä seksuaalisissa akteissa. Ylläesitetty Piss Christ on Serranon eniten suuttumusta herättänyt teos. Alla esittelen yhden Serranon 'perverssissä' näyttelyssä esillä olleista teoksista.

Andres SERRANO, A History of Sex [Leo's Fantasy]
1996, http://www.alanwheatleyart.com/awa_artists_image.php?id=439

Sokeriksi pohjalle jätin vielä hieman todellista taideshittiä. Erityisesti suosittelen tutustumaan huikeaan määrän Serranon 2000-luvun valokuvataidetta siitä itsestään eli paskasta. Tässäpä maukas pieni maistiainen kuvakaappauksen muodossa. Käykääpä kurkkimassa nykytaiteen huippunimeä ja teoksia tarkemminkin. Shittiä löytyykin sitten sivutolkulla täältä.

Tutustu myös aiemmin ilmestyneeseen artikkeliini, jossa esitellään katutaidetta Espanjasta aiheesta: "Olisitko ystävällinen ja olisit virtsaamatta julkisesti".

ps. jälkilisäyksenä vielä liuta taidetta aiheesta pissa ja pissaaminen