Vapautusisku pisoaarille

Laitan kellon soimaan puolta tuntia aiemmin. Tarhamatkalle pakkaan poikkeuksellisesti mukaan kettiösakset mahdollisia naruja tai teippejä varten. Muuten mustan jätesäkin luulisi olevan helppo nakki. Suunnitelmana on poistaa pisoaarin peittävä jätesäkki ja toimittaa se lähimpään roskalaatikkoon.


Alueena Kallio on turvallinen iskua ajatellen. Ihmiset ovat välinpitämättömiä kanssaihmisten touhuille. Lastenvaunut ja poika tekevät minusta harmittoman ja turvallisen oloisen tapauksen keittiösaksistani huolimatta. Valepuku on täydellinen.


Aamutoimet hoidamme normaalia reippaammin ja bussin sijasta valitsemme tarhamatkalle kulkuvälineeksi raitiovaunun numero kahdeksan. Poikani on vasta kaksivuotias ja hän joutuu ensimmäistä kertaa osallistumaan vandalistiseen vapautusiskuun.


Korostan, että toimin tässä vapautusiskussa täysin yksin, enkä näe, että pisoaarin vapauttamisesta olisi haittaa ympäristölle - päinvastoin. Uskon tämän pisoaarin olemassaolon vähentävän tulevaisuudessa lorautteluja myös lähiympäristössä. 

Aamun metro kertoo pisoaarin olleen peitettynä jo sunnuntaina mustalla säkillä.

Jäämme pois Kaarlenkadun kulmassa. Ihmisiä liikkuu vähän ja näyttäisi siltä, että vapautusisku on helppoa ja vaivatonta hoitaa.

On siis maanantai ja kello on 7.40. Pisoaari on jo kadonnut, samoin sitä peittävä säkki!

Keittiösakseni ovat tarpeettomat. Jäljellä on vain pisoaarin kiinnitykseen käytetty puukehikko. Huoltoyhtiö on ollut nopea ja tehokas.

Kaarlenkatu 12 sijaitsevan porttikongin kulmauksessa näyttäisi olevan ainakin kaksi ihmisen tekemää lorautusta (punaiset nuolet) ja yksi koiran (oranssi nuoli).

Jään miettimään mikä tässä koko pisoaaritapauksessa oli ilkivaltaa; pisoaarin asentaminen, sen vapautusyritys vai pisoaarin poistaminen?

Aiheeseen liittyvää: "Pisuaarit porttikongeihin"

ympäristötaide, ympäristötaidetta, kaupunkitaidetta, vapautusisku, urbaania kaupunkitaidetta, katutaidetta, taidetta kadulla, ympäristötaideteos, vessanpönttö, pisoaari, Kallio, Helsinki